 |
| Henkilönosturi, joka kulkee kiskolla kattaen koko huoneen, tässä tapauksessa 4 paikkaa. Jokaisella sitä tarvitsevalla on oma slinger - nostoliina. |
Aiemmassa blogissa mainitsin vahvasta hiararkiasta, joka näin suomalaisen silmin on todella vanhoillinen tapa toimia. Kyse on kuitenkin yhteistyöstä moniammatillisessa ympäristössä.
Olen kulkenut nyt sairaanhoitajan matkassa, jonka asiantuntemus ja tunnollisuus on käsinkosketeltavaa. Tässä kohtaa tunnnollisuus on ehkä jopa mennyt liiallisuuksiin, kun tehdään ilmaista työtä vuorosta toiseen. Työaikoihin kun ei ole sisällytetty porrastusta, vaan sairaanhoitajat antavat raportit omalla vapaa-ajallaan 😳(?!?!). Voitte arvata suomalaisen ilmeen tässä kohdin kun samaan aikaan kotimaassa taistellaan kyseistä asiaa vastaan.
Hänellä on kuitenkin hyvä suhtautuminen ja asenne hoitotyöhön ja hoitajina olemme samantapaisia ja tähän asti kaikesta puhutusta samalla sivulla.
Raportointi on yksi merkittävimpiä asioista mikä poikkeaa meidän totutusta ja olen siitä kyllä iloinen kuinka edistyneitä me Suomessa olemme. Toisen käden tietoon perustuva raportointi on täällä edelleen läsnä, vaikka kohta on jo vuosi 2020. PSW/hoiva-avustaja merkkaa koneelle annetun avun määrän, klikkaamalla kohtaa mikä soveltuu tilanteeseen parhaiten; itsenäisesti, avustettu -> miten on avustettu (suullisesti, fyysisesti, yksin vai kaksin...) ja niin edelleen. He eivät siis kirjaa koneelle mitään omia huomioitaan vaan kertovat nämä suullisesti sairaanhoitajalle, joka näin kertoo taas asioista eteenpäin raportilla seuraavalle vuorolle. Hoiva-avustajille ei kerrota mitään hoidollisia/lääkinnällisiä asioita. Tulee vain mieleen kuinka paljon tässä tulee "rikkinäinen puhelin" efektiä.
On ollut tilanteita joissa olen kuullut sanottavan "nurses needs to put leg on the ground and say this is how it goes", vaikka tietyt asiat olisi paremmin jos PSW:t saisivat niistä päättää, koska tuntevat asukkaat parhaiten. Tämä antaa hyvän kuvan siitä mistä puhun.
Sairaanhoitajat/lähihoitajat eivät osallistu millään tapaa asukkaiden perushoitoon, joka mielestäni vaikuttaa hoidon tasoon alentavasti, he eivät näe kasvojen ilmeitä hoitotilanteissa, he eivät kommunikoi asukkaiden kanssa lähellekkään yhtä paljon kuin PSW:t. Eivät kuule asukkaiden murheita ja huolia.
Ollessani talossa ainut hoitaja (vaikkakin opiskelija) joka puhuu suomea, ovat useat asukkaat kääntyneet puoleeni koska kokevat etteivät tule kuulluksi ja ymmärretyksi tarvitsemallaan tavalla. On kipuja mihin ei saada helpotusta, on murheita, ahdistusta ja kuoleman odotusta. Tämä on mielestäni todella harmittavaa ja epäreilua asukkaita kohtaan. Kahden viikon aikana sain kolmelle asukkaalle täsmällisemmän kipulääkityksen. Yhden asukkaan huolet kuuluviin, koska koki turvattomuutta jatkuvasti vaihtuvista sijaishoitajista ja heidän käytöksestään hoitotilanteissa. 😅
He, jotka tuntevat minut eivät varmasti ihmettele miten opiskelijana voin vaikuttaa tälläisiin päätöksiin, mutta voin lukijoille kertoa että olen määrätietoinen ja uskon omaan osaamiseeni. Sain palautetta, että olen ammatillinen ja tuon asiat rakentavasti, vahvasti ja kunnioittavasti esille. Jos en ole varma, otan asioista selvää 😉
Opiskelijana täältä ei saa irti muuta kuin perushoitoa ja virikettä, jos ei ole valmis tekemään selväksi että on lähi- tai sairaanhoitajaopiskelija ja kuuluu kulkea R.N. tai R.P.N. mukana. Joskus voi meille suomalaisille olla haasteellista astua mukavuusalueen ulkopuolella ja sanoa mitä ajattelee, mutta se on myös ainut keinoa kuulla ja oppia uutta.
Ensi kerralla kerron lääke- ja haavahoidon tasosta 💮
Hei Kaisa,
VastaaPoistaTodellakin, tuo kommunikaation toisella vieraalla kielellä ei vanhana aina onnistukaan (muistisairaudet), ja olen iloinen, että olit mahdollistamassa vanhuksille kesskustelua heidän omalla kielellään. Mielenkiintoinen postaus kerrassaan!