Töiden ulkopuolella

"Hi!" "Hi, how are you?" "Good, you?" "Good."

Vaihdossa kannattaa yrittää ottaa kaikki irti; kulttuuria, ruokaa, nähtävyyksiä ja ihmisiä. Työpaikalla luoda suhteita joista on iloa myös vapaa-ajalla, varsinkin jos lähtee vaihtoon yksin. Tähän mennessä olen ollut 4,5 viikkoa täällä ja voi olla että on jo tarttunut muutama jaettavan arvoinen vinkki.

Saavuin maahan 4 päivää ennen töiden alkua, siinä ajassa ei vielä sisäistä kelloa käännetty. Voisin sanoa, että omalla kohdalla meni 6 tai 7 päivää totuttaessa kroppaa uuteen aikavyöhykkeeseen ja Suomessa aina iltavirkku. Täällä sammahdan edelleen siinä klo22 aikaan. 😂 Jos muutaman viikon lomamatkalle suuntaan, ei tästä toki suurta haittaa ole ison kaupungin harvemmin täysin nukkuessa.Varhaisina viikonloppu aamuina saa nauttia kaupungin hiljaisuudesta, sillon voi jopa kuulla jotain muutakin kuin liikennemelua.

Julkinen liikenne toimii, on raitiovaunua, linja-autoa ja metroa. Metrolla kulku on nopein vaihtoehto, varsinkin jos ei olisi niin laajasti remontteja menossa 😅 Ja jos ei ruuhkassa ajaminen päätä kylmää, kannattaa myös hypätä rattiin. Saa kaupungista aivan eri kuvan kun pääsee itse ajelemaan ympäriinsä ja näkemään paikkoja Toronton laitamilla. Shoppailun kiinnostaessa kannattaa tsekata Outlet ostoskeskukset. Ne myös löytyyToronton laitamilta, ainakin Dixie on mainitsemisen arvoinen. Edullisimmat merkkituotteet löytyy Winners liikkeistä. Sinne kannattaa varata kevyt vaatetus, vettä ja rentoa mieltä. Uber on myös hyvä ja helppo vaihtoehto tarvittaessa, hinnat ei päätä huimaa. App löytyy tähänkin. Jalankulkijana tietä ylittäessä muista varoa autoja, ei voi luottaa pelkkään valoon liikennevaloissa koska autot saavat lähes kaikkialla kääntyä oikealle punaisen palaessa.

Vesi on muuten yksi asia mikä voi yllättää. Hanavesi on juomakelpoista, mutta sisältää klooria, fluoria, ammoniakkia ja fosforihappoa. Suomalaisen nenään nämä tuoksahtaa ja ainakaan omassa suussa vesi ei ole hyvää. Pullovedellä on menty.

Kaupoissa hintoihin ei sisälly veroa. Se lisätään summaan vasta kassalla, Ontariossa tämä verotus on 13% ja kyllä, kaikilla tuotteilla sama - paitsi niillä millä ei ole verotusta. Verottomia ovat mm. kasvikset, vihannekset, hedelmät...niillä pääsee jo melko pitkälle. Liha on melko kallista, kannattaa olla tarkkana mitä ostaa. Ruuasta puheenollen, jos on yhtään pikaruuan ystävä kannattaa niitä täällä kokeilla. Popey's, Chipotle Mexican Grill...ja jälleen, joskus ei huvita liikkua mihinkään. Uber Eats - sillon iso suositus on Burger Priest nimiselle paikalle. Kehoitan myös varovaisuuteen niiden kanssa, voi aiheuttaa riippuvuutta ja käy vielä niinkuin allekirjoittaneelle ja yllättäen aiemmin sopineet farkut voivat hieman kiristää😂

Kanadassa ei ole julkisia terveyskeskuksia. Yksityinen Walk in Clinic on paikka johon mennä jos tarve vaatii. Googlettamalla "walk in clinic near me" (near me monen muunkin kanssa on ihan kelpo hakusana) löydät lähimmät paikat. Palvelu on meille maksullinen, jos haluat etukäteen tietää mitä käyntisi tulee maksamaan, etsi tietoa paikan kotisivuilta tai soita ennen menoa. Ja varaa mukaan käteistä. Ensimmäinen oma käyntini maksoi 40$ ja toinen olikin 60$. Silti aika kohtuullinen maksu ulkomaalaiselle, erikoissairaanhoito onkin kuulemma sitten toinen juttu ja muuta numero summiin lisää. Varaudu myös siihen, että tilat eivät vastaa mitään niinkuin Suomessa. Voit kokea tulleesi -60 luvulle astellessasi lääkärin huoneeseen. Tutkimuspöytäkin paikassa jossa kävin on puinen😏 Lääkäri vaikutti kuitenkin asiansa osaavalta ja oli huolellinen.

Koe CN tower, Ripley's Aquarium, Niagara Falls, Casa Loma ja jääkiekkoilijoiden unelma Hockey Hall of Fame. Itse kävin myös nauttimassa trail riding ratsastuksesta Bramptonissa.

Muista nauttia 💮

Lääkehoito

Aloitetaan tämä postaus kehuilla. On hienoa kuinka Kanadan valtio tukee täällä ihmisten hyvinvointia tiettyjen lisäravinteiden ja käsikaupasta saatavien, hyvinvointia edesauttavien tuotteiden tarjonnassa. Valtion kautta ihmiset siis saavat mm. kalsium- ja proteiinilisän (tarvittaessa myös muuta nutrionlisää), vitamiinitippoja - ovat muuten myös huomattavasti vahvempia kuin meidän ja kutsuvat niitä auringonsäde tipoiksi 😊. Näiden lisäksi tarjolla on myös silmänkostutustippoja ja vatsan pehmikettä, kaikki nämä senioreille ilmaiseksi.

Lääkehoidolla on oma vastaavansa.  Lääkkeiden antoon osallistuvat vain registered staff. He tekevät lääkekierrot jokainen omalla tyylillään, vaikka asukkaiden kannalta varmasti parempi vaihtoehto olisi jollakin tavoin samantapainen tyyli, hoitajasta riippumatta. On myös tullut huomattua, kuinka eräät sairaanhoitajat eivät välitä lääkärin ohjeistuksesta ja murskaavat lääkkeet kaikille, vaikka joukossa on ihmisiä jotka nielevät lääkkeensä kokonaisena. Onnekseni oma ohjaajani ei näin tee ja on muutenkin todella tarkka hygienian ja ohjeistusten suhteen. 

Lääkekiertoja on useasti, eivätkä ne ole riippuvaisia kellonajoista. Lääkkeet annetaan aina ajallaan, juuri niin kuin lääkäri on ne määrännyt otettavaksi.

Lääkekärryn mukana kuljetetaan omenasosetta, vettä, mehua ja nutrion juomia. Näitä käytetään murskattavien lääkkeiden annossa. Kuitenkin joka kerta, ottaa asukas lääkkeet itse tai annettuna, ne laitetaan muoviseen lääkekippoon. Samalla mukana viedään joka kerta vettä, kertakäyttökupilla. Lääkkeiden jako tuottaa mielestäni suhteellisen paljon turhaa jätettä.

Viikon lääkkeet säilytetään lukollisessa lääkekärryssä. Kaikki lääkeaineiksi luettavat tuotteet ovat hoitajien takana, vaikka ne olisivatkin käsikauppatavarana saatavia tuotteita. Kärryn sisällä jokaisella asukkaalla on oma lokerikkonsa, jossa silmätipat ja lääkkeet ovat. Lääkekärryn lukollisessa laatikossa on lukollinen metallilaatikko vahvasti kiinnitettynä, jonka sisällä on huumelääkkeet. Sairaanhoitaja tarkistaa/laskee huumauslääkkeet JOKA vuoronsa alussa ja silloin on oltava kaksi hoitajaa paikalla (eli jompikumpi on taas omalla ajallaan...) ja kuittaavat tarkistukset yhdessä. Lääkkeiden antoa/siinä vaiheessa annettavaa kuittausta varten ei kahta hoitajaa ole, vaan jokaisen vuoron saikkari yksin kirjaa annetut lääkkeet.

Lääkekärryyn on myös yhdistetty tietokone, jossa on yksikössä käytetty softa. Siellä näkyy kaikki lääkkeet, jokaisen ihmisen kohdalla täpätään merkit kun lääkkeet on annettu. Kaikki muutokset ja mahdolliset kieltäytymiset merkataan koneelle heti. Koneelta hoitaja näkee aikaikkunan kaikille ajallisesti ajoitetuille hoidollisille tehtäville, oli se sitten linimentin laittoa jalkoihin, kostutustippojen lisäämistä tai huumauslääkkeiden antoa.

Yleisesti ottaen osastolla jossa olen ollut, on todella vähän vahvempia kipulääkkeitä käytössä. Asukkaiden puheista päätellen tarvetta voisi kyllä olla. Yleisimmin käytetty kipulääke on parasetamol. Vahvana kakkosen ASA. Aikani lääkelistoja selatessani huomasin ettei käytössä ole meille normaaleja verenohennuslääkkeitä. Lääkärit kuulemma tykkäävät käyttää ASAa jottei tarvita säännöllisiä labrakokeita ja tila pysyy vakaana. Taas oli semmonen fiilis että, "okeeii, interesting"...ja omassa mielessä juoksee sata kysymykstä ja vaihtoehtojen tarjoamista, kyseenalaistamista ja oppimisen mahdollisuutta. Pikku juttu vaan siinä on esteenä, en voi esittää näitä kaikkia kysymyksiäni ohjaajalleni, koska hän ei osaa niihin vastata. Tiedän sanoa, koska yritin...pitäisi saada kysellä lääkäriltä 😆.

Kannabis on Kanadassa laillistettu. Sen voi helposti huomata kaupungilla kävellessä tai jopa highwayllä ajellessa, pöllähdys voi yllättää minkä tahansa nurkan takaa. Tästä voisi ajatella, että ainetta käytettäisi enemmän sen vuoksi myös lääkehoidossa. Tämän talon 88:sta asukkaasta yhdellä on lääkärin määräys lääkekannabikseen. Hoitajien mielipide lääkettä kohtaan jakautuu melko yksipuolisesti. Suurimman osan mielestä sitä tulisi käyttää enemmän sen hyvän hoitovasteen ja matalan haittavaikutusten takia. Monille tuote ei siis tuota mitään sivuvaikutuksia.

Vielä on paljon kyseltävää ja toivottavasti kotihoidon puolella myös opittavaa. 

Palataan haavahoidon kanssa sitten toisella kertaa😅

Kettu kuittaa tältä erää 🙏

Yksikössä käytettävä lääkekärry. Mukana kulkee
roskakori, sivuapupöytä ja kaksi tarvikehyllyä.
Niin ja tietenkin jutussa mainittu tietokone.

Pikkuhiljaa talon tavoille

Henkilönosturi, joka kulkee kiskolla kattaen
koko huoneen, tässä tapauksessa 4 paikkaa.
Jokaisella sitä tarvitsevalla on oma
slinger - nostoliina.

Kolme viikkoa on nyt kulunut uudessa työympäristössä. Tavoissa on huomattavia eroavaisuuksia omaan työpaikkaani verrattaen. Yksi vahva yhdistävä tekijä on kuitenkin tavoite joka on kaikilla sama - hyvinvoivat seniorit.

Aiemmassa blogissa mainitsin vahvasta hiararkiasta, joka näin suomalaisen silmin on todella vanhoillinen tapa toimia. Kyse on kuitenkin yhteistyöstä moniammatillisessa ympäristössä.

Olen kulkenut nyt sairaanhoitajan matkassa, jonka asiantuntemus ja tunnollisuus on käsinkosketeltavaa. Tässä kohtaa tunnnollisuus on ehkä jopa mennyt liiallisuuksiin, kun tehdään ilmaista työtä vuorosta toiseen. Työaikoihin kun ei ole sisällytetty porrastusta, vaan sairaanhoitajat antavat raportit omalla vapaa-ajallaan 😳(?!?!). Voitte arvata suomalaisen ilmeen tässä kohdin kun samaan aikaan kotimaassa taistellaan kyseistä asiaa vastaan.
Hänellä on kuitenkin hyvä suhtautuminen ja asenne hoitotyöhön ja hoitajina olemme samantapaisia ja tähän asti kaikesta puhutusta samalla sivulla.

Raportointi on yksi merkittävimpiä asioista mikä poikkeaa meidän totutusta ja olen siitä kyllä iloinen kuinka edistyneitä me Suomessa olemme. Toisen käden tietoon perustuva raportointi on täällä edelleen läsnä, vaikka kohta on jo vuosi 2020. PSW/hoiva-avustaja merkkaa koneelle annetun  avun määrän, klikkaamalla kohtaa mikä soveltuu tilanteeseen parhaiten; itsenäisesti, avustettu -> miten on avustettu (suullisesti, fyysisesti, yksin vai kaksin...) ja niin edelleen. He eivät siis kirjaa koneelle mitään omia huomioitaan vaan kertovat nämä suullisesti sairaanhoitajalle, joka näin kertoo taas asioista eteenpäin raportilla seuraavalle vuorolle. Hoiva-avustajille ei kerrota mitään hoidollisia/lääkinnällisiä asioita. Tulee vain mieleen kuinka paljon tässä tulee "rikkinäinen puhelin" efektiä.
On ollut tilanteita joissa olen kuullut sanottavan "nurses needs to put leg on the ground and say this is how it goes", vaikka tietyt asiat olisi paremmin jos PSW:t saisivat niistä päättää, koska tuntevat asukkaat parhaiten. Tämä antaa hyvän kuvan siitä mistä puhun.

Sairaanhoitajat/lähihoitajat eivät osallistu millään tapaa asukkaiden perushoitoon, joka mielestäni vaikuttaa hoidon tasoon alentavasti, he eivät näe kasvojen ilmeitä hoitotilanteissa, he eivät kommunikoi asukkaiden kanssa lähellekkään yhtä paljon kuin PSW:t. Eivät kuule asukkaiden murheita ja huolia.
Ollessani talossa ainut hoitaja (vaikkakin opiskelija) joka puhuu suomea, ovat useat asukkaat kääntyneet puoleeni koska kokevat etteivät tule kuulluksi ja ymmärretyksi tarvitsemallaan tavalla. On kipuja mihin ei saada helpotusta, on murheita, ahdistusta ja kuoleman odotusta. Tämä on mielestäni todella harmittavaa ja epäreilua asukkaita kohtaan. Kahden viikon aikana sain kolmelle asukkaalle täsmällisemmän kipulääkityksen. Yhden asukkaan huolet kuuluviin, koska koki turvattomuutta jatkuvasti vaihtuvista sijaishoitajista ja heidän käytöksestään hoitotilanteissa. 😅

He, jotka tuntevat minut eivät varmasti ihmettele miten opiskelijana voin vaikuttaa tälläisiin päätöksiin, mutta voin lukijoille kertoa että olen määrätietoinen ja uskon omaan osaamiseeni. Sain palautetta, että olen ammatillinen ja tuon asiat rakentavasti, vahvasti ja kunnioittavasti esille. Jos en ole varma, otan asioista selvää 😉
Opiskelijana täältä ei saa irti muuta kuin perushoitoa ja virikettä, jos ei ole valmis tekemään selväksi että on lähi- tai sairaanhoitajaopiskelija ja kuuluu kulkea R.N. tai R.P.N. mukana. Joskus voi meille suomalaisille olla haasteellista astua mukavuusalueen ulkopuolella ja sanoa mitä ajattelee, mutta se on myös ainut keinoa kuulla ja oppia uutta.

Ensi kerralla kerron lääke- ja haavahoidon tasosta 💮

Suomi-Koti Toronto

Ensimmäinen päivä Suomi-Koti Torontossa aloitettiin kolmen tunnin orientaatiolla. Aktiviteetti koordinaattori Pia antoi ison nipun ohjeita ja säädöksiä luettavaksi, unohtamatta vaitiolo allekirjoitusta.

Talossa asuu siis suomen-kanadalaisia senioreita.

Moni asukkaista on jo unohtanut tai unohtamassa opitun kielen, tässä tapauksessa englannin. On myös asukkaita jotka ovat suomalaisjuuria omaavia ja pääkieli on englanti. Muutama virolainenkin asuu talossa.

Löytyy kotihoitoa ja tehostettua palveluasumista. Tehostettu kerros on talon ylin, eli 7.kerrros. 6. ja 5. on kotihoidon asiakkaille. Tehostetulla yksinään on 37 asukasta.

Työajat ovat tietysti joka paikassa omansa, täällä aamuvuoro on klo 06.30-14.30, iltavuoro 14.30-22.30 ja yövuoro 22.30-06.30. Opiskelijoiden kohdalla työaikojen suhteen johtaja on joustava ja haluaa rakentaa työajat opiskelijalle sopivaksi, mikä on todella hieno juttu.

Hierarkia on vahva, joka on tullut selväksi jo ensimmäisen viikon aikana.

Talossa toimii PSW - personal worker joka vastaa Suomen hoiva-avustajaa. He tekevät kaiken perushoidon; kylvetykset, pukemiset, vessatukset ja ruokailuissa avustamiset ja kommunikoivat asukkaiden kanssa eniten. Olen tavannut yhden suomalaisen PSWn, joka on jo eläkkeellä mutta käy tekemässä lyhennettyä päivää.

Harjoittelu aloitetaan kahden viikon tutustumisella PSWn mukana. Sillä tavoin pääsee hyvin tutustumaan taloon ja sen asukkaisiin. Oma ohjaajani on filippiiniläinen Gina joka on omassa maassaan sairaanhoitaja, täällä Kanadassa hän toimii PSWnä. Gina on ollut Suomi-Kodin aukeamisesta asti talossa töissä eli reilut 20vuotta.

R.P.N. - Registered practical nurse -> lähihoitaja

R.N. - Registered nurse-> sairaanhoitaja

Näiden kahden roolin toimenkuvaan palaan tulevissa kirjoituksissa. Yksikään heistä ei puhu suomea jota asukkaat todella tarvitsisivat. Joka vuorossa on vähintään yksi RN.

Tehostetulla osastolla hissit ovat lukossa ja varmuuden vuoksi vaeltelevilla asukkailla on rannekkeet jotka aktivoituvat jos asukas menee hissiin - hissi ei liiku.

Kaisa Kanadaan...

Hei!

Taustaa

Ensin ajattelin kertoa vähän taustaa itsestäni, ehkä samalla ajatukset hieman selkenevät mitä kirjoittaa.

Olen siis Kaisa, ikää on päälle 30 vuotta, olen äiti ja vaimo. Poikani 3- ja 10 vuotiaat pitävät huolen ettei vapaa-ajalla tarvitse peukaloita pyöritellä.

Opiskelen oppisopimuksella lähihoitajaksi. Työskentelen kokoaikaisesti palvelutalossa, jossa on niin tehostettua asumispalvelua ja tuettua asumismuotoa. Kokemusta näistä hommista on jo ehtinytkin jonkin verran karttua, sairaanhoitaja opintoja myös 2vuotta takana. 

Löytyy myös oma toiminimi, teen hevoshierontaa aina ajan sallimissa rajoissa. Näitä edeltävä ammatti löytyy turvallisuusalalta, joista siirryin pois esikoisen saatuani.

Kansainvälinen vaihto

Viime vuonna, eli 2018 myös meille oppisopimusopiskelijoille kerrottiin mahdollisuudesta hakea vaihto-opiskelijaksi ulkomaille. Kiinnostukseni heräsi heti, koska olen aina unelmoinut hankkia kokemuksia ulkomaan vaihdoista.

Ensimmäinen kohteeni oli alun alkaen UK, mutta Brexit tilanteen aiheuttaessa niin paljon epävarmuutta vaihtoon lähdön suhteen, jätin sen nopeasti pois vaihtoehdoista. Jäljelle jäi yksi - Kanada. Miksi omalla listallani oli vain UK tai Kanada on syy yksiselitteinen, haluan saada vaihdosta irti mahdollisimman paljon, eikä se onnistu maassa jonka natiivikieltä en puhu enkä ymmärrä.

Valintani paikasta tuli hivenen myöhään, kaikki asioista vastaavat ja normaalisti niitä hoitavat ihmiset olivat kesälomalla tai juuri jäämässä. Ehtona myöhäis syksyn lähdölle oli, että hoidan itse tarvittavat järjestelyt. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ajattelin. Hieno ajatus, eikö? Vähänpä tiesin, mutta täällä sitä kuitenkin nyt ollaan, Torontossa.

Aloita näistä, monet asiat varmasti sopivat kohdemaasta riippumatta;

• Riippumatta etsitkö työharjoittelu paikan itse vai hoituuko se opettajien kautta, on hyvien tapojen mukaista ottaa paikkaan myös itse yhteyttä. Rohkeasti tarttua luuriin ja edetä asian suhteen. Toisinaan, niinkuin myös omalla kohdalla, kävin harjoittelu paikassa perjantaina ja työt alkoivat seuraavana maanantaina, eli tänä samana päivänä kun tätä kirjoitan. Jos en olisi käynyt, ei vastaanottavalla olisi edes ollut tiedossa että on opiskelija tulossa...informaatio kun ei aina kulje, sattuuhan näitä 😅

• Paikan varmistuttua, aloita asunnon etsintä ja varaudu takapakkeihin, peruutukset ja ennalta arvaamattomat vahingot voi yllättää. Kanadan päässä suosittelen ensisijaisesti kysymään harjoittelupaikasta, onko heillä kontakteja joilta kysyä asuntoa. Saatat löytää suomalaisen majoittajan edullisesti. Toinen vaihtoehto on sovellus Airbnb, sen kanssa kärsivällisyys kannattaa. Ja asettaa vuokramäärän korkealle, koska muuten ei näe kalliimpien asuntojen alennettuja hintoja. Muista myös lukea asuntojen arvostelut...

• Rokotukset, hoida rokotukset ja rokotuskortti asiat kuntoon heti kun paikkasi varmistuu. Hyrian oma terveydenhoitaja kirjoittaa englannin kielisen todistuksen

• ETA - Electronic Travel Authorization, maksaa 7CAD eli 4,78€ (2019). Viisumia ei Kanadaan enään terveysalan opiskelijat tarvitse, mutta eTA on oltava voimassa maahan saapuessa. 

• Kela, niissä asioissa kestä.

• Passi, skannaa henkilötieto aukeamasta itsellesi kopio mukaan, hyvä olla myös sähköisenä versiona saatavilla

• Eurooppalainen sairaanhoitokortti, toimii siis myös Kanadassa koska on nykyään eTA maa.

• Terveystarkastus Lääkärikeskus Aavassa, Helsingissä. Varaa aika ajoissa, koska lääkäreitä joilla lisenssi kirjoittaa todistuksia Kanadaan on vain yksi, Apslund Pertti. Pertin mukaan pian pitäisi tasapuolisuuden takia olla myös naislääkäri saatavilla. Perustarkastus, keuhkokuvat, laaja verenkuva, kemiallinen seula - 06/2019 hinta 405€.

• Matkustusilmoitus Ulkoministeriön sivuilla, sen voit tehdä heti kun tiedät matkustus päiväsi.

• Kanadaan suosittelen tilamaan englannin kielisen rikosrekisteriotteen, se helpottaa huomattavsti jos joudut rajalla lisäselvityksiin. Hinta 2019 oli 12€, käsittelyaika on 4 arkipäivää ja siihen postiliikenne.

• Säästä rahaa matkaa varten!

Tässä nyt alkuun huomioitavia asioista. Tänään oli tosiaan ensimmäinen työpäivä, joka oli noin 3 tuntinen orientaatio päivä. Huomenna aamuvuoroon joka on 6.30-14.30, iltavuoro taasen 14.30-22.30.